Mitä peruskoulun jälkeen?

Mitä minä teen peruskoulun jälkeen?

Kuten jo otsikko kertoo niin kerron teille, että mitä minä teen peruskoulun jälkeen tai mitä on suunnitelmissa. ;) Hope you like! :) 

Elikkäs.. minulla on peruskoulua jäljellä enään 1v ja 7kk.. hui kamala. Tulee ikävä peruskoulua :DD Olen alkanut jo miettimään, että mitä haluaisin tehdä peruskoulun jälkeen tai siis, että mihin haluaisin lähteä opiskelemaan. Mutta en ole oikein tullut oikeaan päätökseen. Olen sanonut monille, että haluaisin lähteä eläinten kanssa työskenteleen tai näin heti 9 luokan jälkeen.. Mutta sitten mulla kuitenkin kiinnostaisi mennä osan kamun kanssa lukioon.. miks tän pitää olla näin hankalaa? D: Kerron teille nytten vähän, että miksi mietin kahta eri vaihtoehtoa.. 

Muhos, pieneläin hoitaja

Muhos, jossa opiskellaan pieneläin hoitajaksi kiinnostaa minua tosi paljon, sillä tykkään olla eläinten kanssa tekemisissä ja muutenkin  eläimen ovat suuri osa elämääni sillä olenhan minä kasvanut koko ikäni tähän asti koirien ja muitten eläinten ympäröimänä. :3 

Muhoksella saisin erinlaista kokemusta ja saisin työskennellä monelta eri kantilta eläinten kanssa ja saisin tehdä paljon erilaisia tehtäviä/töitä siellä. Mutta katuisinko jos en kävisi lukio ennen muhokselle menoa? Maybe, maybe not. 

Ja se, mikä sai minua miettimään oli se, että olen halunnut eläinlääkäriksi jo jonkin aikaa. Mutta ei minusta ehkä olisi siihen. Hoitajana saisin työskennellä eläinlääkäreitten rinnalla ja katsoa heidän työtään. Mutta niin.. en tiedä. Ehkä on vain parempi, että kävisin vain pieneläin hoitaja koulutuksen (y)

Lukio

Lukio, jota olen kanssa miettinyt niin olisi ihan hyvä käydä. Voinhan minä lukionki jälkeen mennä muhokselle totta kai mutta jaksanko lukea kaikkeen niihin kokeisiin ja jaksaisinko opiskella niinkuin lukiossa pitäisi? En välttämättä. Saattaishan minulla olla opiskelupäätä siellä, mutta kun ei se tunnu siltä, että haluaisin käydä sen. 

Jos lähden lukioon niin käyn sen 3-4v.. en jaksa raataa päivät pitkät vaan haluan hieman rennompaa opiskelua. En ole kyllä tähänkään mennessä oikein jaksanut lukea kokeisiin tai mitään. 

Olen miettinyt myös sitä, että jos lähden lukioon niin pidän lukion jälkeen välivuoden ja lähden puoleksi vuodeksi ulkomaille.. Se olisi niin mielenkiintoinen kokemus tän tytön elämään. :) 

Mutta tässä nyt tämmöinen postaus vuorostaan. Anteeksi etten laittanut kuvia. Mutta nähellään seuraavassa postauksessa! (: 

XoXo Carita 

Blanche Mer´s Pyxis "Pongo"

Pongo, elämäni koira <3

Pongo pentuna, seisomaharjoituksia.

Karvainen, pieni sessu <3

Pongo ja hänen 4 muuta sisarusta on syntynyt 12.9.2013 eli ovat vähän päälle vuoden tällä hetkellä. Mutta nuista neljästä muusta ei sen enempää vaan haluan kertoa Pongosta enemmän.

Kun Pongo syntyi, rakastuin siihen. Se vain oli rakkautta ensisilmäyksellä. Rakastuin sen luonteeseen ja katseeseen. Se vain oli niin sydämmen sulattaja. Halusin heti, että se pentu jäisi meille, mutta äiti meinasi laittaa Ponkkuran sijoitukseen. En antanut periksi. Jossakin vaiheessa äitikin huomasi kuinka komea se pentu oli. Vaikka se olikin todella karvainen pieni pallero, mutta se karva oli pentu karvaa. 

Olemme Pongon kanssa käyneet hirmuita taisteluita läpi. Se on karannut, seikkaillut ankkalassa ja satuttanut niitä, mutta silti sen luone on kultainen. Ei se enään mitään semmoista tee. Päin vastoin. Olemme Pongon kanssa käyneet näyttelyissä pentuluokassa jossa saimme hyvät arvostelut. Se kerta oli ensimmäinen mutta ei viimeinen kerta kehässä kummallakin. Mulla on semmoinen olo, että tästä pennusta tulee jotain suurta vielä tähän koiramaailmaan. Tätä koiraa en tule ikinä unohtamaan vaikka mikä ois. Tän koiran tuun aina muistaan. <3 

Pongo

Minä ja Pongo Oulun näyttelyissä. Leikkisä(?)


Tällä hetkellä olemme Pongon kanssa pienellä tauolla. Harjoittelemme kotona välillä, että miten siellä kehässä/näyttelyissä oikein käyttäydytään että ei pääsisi unohtumaan kummallakaan. Harjoittelemme juoksemista ja seisomista. Kyllä se siitä vielä.


Tällä hetkellä annan Pongon vahvistua rungoltaan, koska ei minulla ole kovinkaan kiire saada Pongoa näyttelyihin. Vahvistan sen takapäätä ja annan turkin kasvaa. Kunhan menemme näyttelyihin seuraavan kerran niin menen hakemaan vain kokemusta enkä mitään muuta. Okei, ammattilaiselta mielipidettä tästä koirasta. Mutta ei minulle ole tärkeintä palkinnot vaan se, että saan kokea tämän koiran kanssa kaikkea kivaa ja saada luottamusta siihen ja, että se saisi luottamusta minuun. Onneksi on talvi tulossa niin Pongoa on helpompi saada vahvistettua. 

Seisomaharjoituksia. 

Välillä tuntuu, että ei vain jaksa mutta se on pakko, koska olen ruvennut tähän hommaan niin tämän minä myös teen. Pongo on kuitenkin minun ja haluan, että sillä on kaikki hyvin. 
Silloin, kun Pongo alkoi keksimään kepposia niin äitistä tuntui, että Pongo voisi lähteä sijoitukseen ja minä annoin siihen luvan. Mutta alkoin katumaan ja itkin, koska pelkäsin, että se oikeasti lähtisi meiltä enkä saisi nähä sitä niin useasti. Mutta onnekseni Pongo rauhottui ja lopetti karkailun. "Huokaus" 

Mä lupaan teille, että kuulette meistä vielä jotain täällä blogin puolella. Tässä oli tämmöinen pieni esittely juttu meistä. 

XoXo Carita